Star Trek -sarjan tiedeupseeri Spock tunnetaan mm. siitä, että hänellä on eräitä yliluonnollisia ominaisuuksia. Hän voi toista olentoa koskettamalla saavuttaa mieltenyhtymisen tämän kanssa ja vaistota tunteita ja ajatuksia. Lisäksi Spock voi lamaannuttaa ihmisen ottamalla otteen hänen niskastaan. Tämä viimeksi mainittu tapahtuma tulee mieleeni, kun ajattelen tavallisia ihmisiä.

Kaikilla ihmisillä on olemassa Spockinsa, joka lamaannuttaa ja poistaa vastarinnan. On myös olemassa kaikille – tai lähes kaikille – yhteinen Spock, joka myös poistaa epäilyn ja turruttaa ihmisen ottamaan kuuliaisena vastaan mieltensulauttamisen.

Ihmiset reagoivat voimakkaasti, kun puhutaan päivähoitopaikoista, eläkkeiden suuruudesta, opintuesta, työttömyyskorvauksesta, viinan hinnasta tai muista tämän tyyppisistä asioista. Jos asioiden tilaa yritetään muuttaa huonompaan suuntaan, ihmiset protestoivat. Joskus lähdetään jopa kaduille osoittamaan mieltä. Ihmiset eivät hyväksy sitä, että heidän etujaan huononnetaan. On kuitenkin olemassa yksi taikasana – Spockin maaginen ote – joka lamaannuttaa ihmiset ottamaan vastaan mitä tahansa. Tuo taikasana poistaa kaiken vastustuksen ja tekee ihmisistä zombieita, jotka tottelevat ja alistuvat vastaan panematta mihin tahansa nöyryytykseen. Tuo taikasana on “turvallisuus”. Seuraava kirjoitus käsittelee sitä.

KONTROLLIPOLITIIKAN PUOLUSTELIJAT

En tiedä mistä yhteisestä “Suuresta Kirjasta” kontrollipolitiikan ystävät lukevat oppinsa, mutta jostakin syystä perusteet kansalaisten vainoamiselle “turvallisuuden” nimissä ovat aina lähes samanlaisia. Tärkein peruste – miten sen kukin muotoileekin – on se, että yhteiskunnalla on tietty vastuu kansalaisistaan, ja siten oikeus säätää lakeja, joilla kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta parannetaan. Ja koska demokraattisessa yhteiskunnassa lakeja säätävät meidän kaikkien yhdessä valitsemat kansanedustajat, heidän tehtävänään on toteuttaa tätä mainittua yhteiskunnan vastuuta kansalaisistaan ja he tekevät sen pelkästään hyvässä tarkoituksessa meidän parhaaksemme.

Tähän voi yrittää vastata, että eikö kansalaisilla sentään pitäisi olla edes jonkinlainen perusoikeus päättää omista henkilökohtaisista asioistaan, joihin kuuluu myös omasta terveydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen. Suuren Kirjan lukeneilla on yleensä valmiina oma vastauksensa. He sanovat, että ei kyse ole koskaan pelkästään yksityisasioista vaan ihminen on laumaeläin ja siten erottamaton osa yhteiskuntaa. Aina on siis kyse myös yhteiskunnan edusta. Yhteiskunta on panostanut meihin antamalla meille ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon ja sosiaaliturvan ja mitä kaikkea se on antanutkin, ja näin ollen sillä on oikeus edellyttää, että elämme turvallisesti ja tuotamme vähitellen takaisin sen, mitä meihin on sijoitettu. Sitä paitsi meillä on omaisia, jotka kärsivät, jos meille tapahtuu jotain. Jos kuolemme ennen aikojamme, taloudellinen lasku lankeaa yhteiskunnalle, joka maksaa korvaukset ja tuet ja eläkkeet niille, jotka meidän kuoltuamme jäävät vaille turvaa. On siis itsekästä puhua yksityisasioista ja omista oikeuksista, koska sellaisia ei todellisuudessa ole.

Suuren Kirjan lukeneet jatkavat, että jos olemme itse niin tyhmiä, ettemme tajua huolehtia turvallisuudestamme, yhteiskunnan suoranainen velvollisuus on tehdä jotain puolestamme. Jos muu ei auta, sen on käytettävä pientä hyväntahtoista pakkoa meitä kohtaan. Sen on lakien avulla pakotettava meidät huolehtimaan turvallisuudestamme. Pelastusliivipakko pieniin veneisiin on yksi tällainen asia, joka sitä paitsi on niin mitätön määräys, ettei siitä aiheudu kenellekään haittaa. Kaikillahan on jo pelastusliivejä, eivätkä ne edes maksa paljoa. Mikä ongelma on heittää sellaiset veneeseen, kun lähtee soutelemaan? Eikö pelastusliivipakon vastustaminen ole typerää narinaa tyhjästä.

Mitä tuollaiseen ulkoa opeteltuun saarnaan voi vastata? Oman ulkoa opetellun saarnansa vapaudesta, tasa-arvosta, poliisivaltiosta ja muusta sellaisesta? Se olisi turhaa, koska ollaan niin täysin eri aaltopituudella, että yhteisymmärryksen saavuttaminen on mahdottomuus.

Ainoa mitä oikeastaan voi sanoa on, että tuo kaikki tuo edellä mainittu pitää paikkansa, jos ihmiset ovat koiralauma, jonka joku omistaa.

Jos keskustelua vielä jatketaan, voi tietysti vielä yrittää keksiä jotain. Voi esimerkiksi kysyä, miksi eduskunta haluaa väen väkisin säätää lakeja, joilla on vain minimaalinen tai ei minkäänlaista vaikutusta ihmisten turvallisuuteen (esimerkiksi jauhesammuttimen tarkastuspakko), mutta samaan aikaan se ei säädä lakeja estääkseen todellisia vaaroja, jotka aiheuttavat tuhansien ihmisten kuoleman vuosittain. Voi kysyä, miksi kauppojen sallitaan myydä tupakkaa, joka ei ole välttämättömyyshyödyke, ja jolla ei ole todettu olevan mitään positiivisia terveys- tai muitakaan vaikutuksia, ja joka itse asiassa on pelkkä tappava myrkky. Voi kysyä, miksei tupakan myyntiä ja käyttöä kielletä? Tai miksei alkoholin myyntiä ja käyttöä kielletä? Pelkästään alkoholimyrkytykseen kuolee Suomessa 400-500 ihmistä vuodessa ja alkoholin hitaampiin vaikutuksiin tuhansia. Viidesosa sairaaloiden antamasta kalliista tehohoidosta joudutaan antamaan alkoholin käytöstä johtuvista syistä. Rattijuoppojen uhreina kuolee kymmeniä ihmisiä vuosittain. Miksi eduskunta puuhailee joidenkin naurettavien veneilyä koskevien pakkojen kanssa ja jättää isot ongelmat hoitamatta?

Näihinkin vastaväitteisiin Suuren Kirjan lukeneilla on olemassa vakiovastauksia. He myöntävät, että esittämissäni väitteissä on jonkin verran perää. Samaan hengenvetoon he kuitenkin lisäävät, että eikö sentään ole hyvä, että edes niistä mainitsemistani pikkuasioista huolehditaan. Vai haluanko minä viinaan ja tupakkaan kuolevien lisäksi vielä suuren määrän hukkuneitakin? Kyllä näistä isommistakin asioista huolehditaan, mutta aika ei ole vielä kypsä. Ihmiset eivät vielä ole valmiita tupakan kieltämiseen alkoholista puhumattakaan. Sitä ennen kannattaa kuitenkin säätää lakeja, jotka parantavat veneilyn turvallisuutta ja muutakin turvallisuutta, sillä viehän sekin asioita eteenpäin.

Tässä vaiheessa pitää kai haukkua kuin koira.

Mutta ehkä vielä jatkan ja esitän seuraavaksi väitteen, että pelastusliivillä ei kaikissa tapauksissa ole mitään tekemistä turvallisuuden kanssa varsinkaan pikkuveneissä. Jos uuden lain tultua voimaan istuskelen veneessäni kesämökkini rantakaislikossa, jossa on vettä polveen asti, rikon lakia, jos veneestä ei löydy liivejä. Poliisi voi antaa sakon “veneilyturvallisuuden laiminlyönnistä“. Olen siis muka vaarantanut oman turvallisuuteni. Todellisuudessa en ole.

Jos sen sijaan olen nopea ja ehdin nousta veneestä ennen kuin poliisi karauttaa paikalle, mikä on tilanne silloin? En ole veneen sisäpuolella vaan seison järven tai meren pohjassa. Vene ei ole kuitenkaan ankkuroituna, maihin kiinnitettynä eikä karilla, joten se on merilain mukaan kulussa oleva alus. Vesiliikenneasetuksessa käytetään ilmaisua liikkeellä oleva alus. Kastelenko kengät ja lahkeet turhaan, kun laskeudun veteen? Tarvitaanko myös miehittämättömässä liikkeellä olevassa aluksessa pelastusliivit? Ilmeisesti ei tarvita, koska asetuksessa on liivivaatimuksen yhteydessä sanat “jokaiselle veneessä olijalle“. Jos veneessä ei ole ketään, liivejäkään ei tarvita. Säästyn siis sakolta, jos poliisi ei ole ehtinyt huomata, että olin aikaisemmin sisällä veneessä.

(Tuo kuvitteellinen esimerkki tuo mieleeni tapauksen, jossa vesiskootterilla ajava poliisi tuli tarkastamaan pelastusliivejä veneestämme, joka oli rantakivissä kiinni moottori sammutettuna. Istuimme veneessä ja seurasimme purjehduskilpailua. Jos liivit olisivat puuttuneet, olisimme saaneet sakon, sillä vene katsotaan kulussa olevaksi, jos se ei ole selkeästi kiinnitetty maihin. Pelkkää rantakivissä kiinni olemista ei katsota kiinnittämiseksi vaan pitää olla köysi tai ankkuri. Jos olisin sakon saatuani nostanut vedestä ketjun, jonka toinen pää olisi ollut kiinni rannassa olevassa puussa, poliisi olisi ehkä joutunut repimään sakon ja kirjoittamaan tilalle uuden sakon viranomaisen erehdyttämisestä.)

Tilanne on erikoisempi silloin, jos olen soutelemassa ja kuulen poliisiveneen saapuvan. Koska veneessä ei ole liivejä, joudun hyppäämään veteen uimaan sakoilta säästyäkseni. Vieressä kelluvaan veneeseen ei jää ketään, joten siinä ei tarvita liivejä. Luultavasti poliisi haluaa tässäkin tapauksessa antaa sakon, ja kai jonkinlainen “on syytä olettaa“ -pykälä löytyykin. Tai ehkä tyhjänä kelluva vene katsotaan uhkaksi turvallisuudelle.

Jos miehittämättömän veneen vieressä uimisesta ei sakoteta, aika hurja tilanne saattaisi olla mahdollinen. Uimari lähtisi uimaan salmen yli ja vetäisi perässään (tai antaisi tuulen viedä samaan suuntaan) venettä, jossa ei ole pelastusliivejä. Tarkoitus olisi yrittää kuljettaa liivitön vene laillisesti salmen toiselle rannalle. Keskellä salmea uimari väsähtäisi tai saisi jonkin kohtauksen. Hukkuminen uhkaisi, ellei hän kiipeäisi veneeseen. Kiipeäminen merkitsisi kuitenkin lain rikkomista, koska silloin veneessä pitäisi olla liivit. Jos uimari olisi tiukka laillisuusihminen, hän hukkuisi urhoollisesti veneensä viereen, sillä hukkumista ei ole toistaiseksi säädetty rangaistavaksi teoksi.
Mieluummin laillinen kuolema kuin laiton elämä.

Jos keskustelua jatketaan, jossakin vaiheessa Suuren Kirjan ulkoa oppineet esittävät alkeelliset väitteensä sääntöjen tarpeellisuudesta ja siitä, miten yhteiskunta ajautuisi kaaoksen ja anarkiaan ilman yhteisiä sääntöjä. Sitäkö haluan?

Noihin väitteisiin on onneksi helppo vastata. En nimittäin ole koskaan vaatinut, että ihmisten pitäisi saada itse vapaasti päättää, maksavatko he ostoksistaan kaupan kassalla vai ottavatko he tavarat sillä kertaa ilmaiseksi. Enkä ole vaatinut, että liikenteessä jokaisen pitäisi itse saada kulloisenkin mielialansa mukaan vapaasti päättää, ajaako hän tänään vasemmalla puolella tietä vai oikealla puolella, tai käyttääkö hän pimeällä valoja vai ei. Enkä ole vaatinut, että meriteiden ja ilmailun säännöt pitäisi poistaa ja laivojen ja lentokoneiden pitäisi antaa vapaasti törmäillä toisiinsa. Sitäkään en ole vaatinut, että millä tahansa rakkineella pitäisi kenen tahansa saada vapaasti kuljettaa maksavia matkustajia maalla, merellä ja ilmassa pelkkään hyvään tuuriin luottaen.

Miksi en ole vaatinut tuollaisia asioita? Eivätkö ne kuulukaan oikeutetun yksilönvapauden piiriin?

Eivät, koska ne koskettavat muitakin kuin yksilöä itseänsä. Jos joku rikkoo tuon tyyppistä sääntöä, hän voi aiheuttaa muille vaaraa tai vahinkoa. Tällöin ei tietenkään ole kyse yksityisasiasta. Mutta pelastusliivien pitämisessä tai pitämättömyydestä omassa veneessä on nimenomaan siitä kyse. Kukaan muu ei huku, jos vene kaatuu ja sen liivitön omistaja vajoaa pohjaan (tähän joku nokkela voi heittää vastaväitteen, että pelastustehtävissä oleva voi hukkua).

Lopuksi voisi esittää pienen vertauksen.

Jos määritellään tiukka raja kahden valtion välille ja sanotaan, että tähän asti saatte tulla, mutta ei tuumaakaan pidemmälle, rajan kunnioitus säilyy. Raja pysyy ja kestää kovatkin koettelemukset.

Jos sen sijaan annetaan rajan takana olevalle aggressiiviselle naapurille avoin valtakirja laajentua tarvittaessa rajan tällekin puolelle, naapuri käyttää tietysti tilannetta hyväkseen. Raja on hänelle lopulta pelkkä halveksittava vitsi, ja ihmiset, jotka eivät puolusta sitä, yhtä halveksittavia. Pala palalta naapuri valloittaa kaiken ja työntää alkuperäiset asukkaat mereen tai alistaa heidät orjiksi.

Näin on käynyt televisioviihteen ja roskaruuan äärellä vetelöityneille länsimaiden asukkaille. Kaikki annetaan ja vielä enemmänkin.

Ja sillä toisella osapuolella on hauskaa