Edustuksellinen demokratia on jo saavuttanut sellaisen aseman, että sitä ei enää kyseenalaisteta. Nykyisin ei enää juuri muistella, että edustuksellinen demokratia ei ole demokratian aito alkumuoto vaan sen vesitetty jatkokehitelmä. Vesittäminen sisältyy jo itse ideaan, jossa side äänestäjän ja edustajan välillä katkeaa samalla hetkellä, kun äänestäjä piirtää numeron äänestyslippuun. Lisää vesittämistä tapahtuu vaalijärjestelmien tasolla sekä ehdokkaiden valintaprosessissa. Parlamentissa toimiva edustaja on siis melko kaukana äänestävistä kansalaisista ja heidän mielipiteistään. Karkealla arvomaailmojen tasolla jonkinlaista edustuksellisuutta tietysti tapahtuu. Mutta millaista edustuksellisuutta?
Äänestämässä käynyt Peräkylän Paavo saattaa ajatella, että kyllä se Lipposen Paavo tekee juuri sellaista politiikka kuin hänkin tekisi, joten edustuksellinen demokratia näyttää toimivan hyvin. Peräkylän Paavo ei tule ajatelleeksi, että todellisuudessa Lipposen Paavo ehkä ohjaakin hänen ajatteluaan poliittisen toimintansa ja tiedotusvälineiden kautta, ja näkemysten samanlaisuus johtuukin tästä. Edustuksellisuutta tietysti tämäkin, mutta käänteisesti.
Eräs asia, mitä ei kyseenalaisteta, on demokratia itse eli ajatus, että enemmistöllä on rajoittamaton oikeus poliittisten päätösten kautta pakottaa vähemmistöä. Eikä kyse ole mistään ystävällisestä suostuttelusta vaan aivan oikeasta pakosta, joka varmistetaan väkivallalla ja viime kädessä tappamisella. Ystävällisten demokratian kasvojen takana virnisteleekin siis aseistettu kuolema kaikessa kauheudessaan. Demokratia on "kiva" asia vain niiden kannalta, jotka tottelevat nöyrästi eivätkä kyseenalaista määräyksiä.
Jos demokratian ihanteissa palattaan kauas historiaan, demokratian juurille, voidaan huomata, että kehitys on alkanut jossakin vaiheessa kulkea oudoille urille. Järjestelmä, joka oli suunniteltu yhteisten päätösten tekemiseen, onkin jossakin vaiheessa kääntynyt järjestelmäksi, jossa ei ole enää kyse mistään yhteisistä päätöksistä vaan pakoista, joita poliitikot säätävät näennäisen enemmistön antamaan "valtakirjaan" vedoten. Ja kun demokratia on puhunut, pulinat pois - näinhän joku poliitikko on sanonut.
Ajatus siitä, että enemmistöllä olisi automaattinen oikeus kohdella vähemmistöä niin kuin se haluaa, on kestämätön. Asiaa ei ehkä huomaa valtiollisella tasolla, mutta jos mittasuhteita pienennetään, epäkohdat on helppo nähdä. Enemmistön ehdoton oikeus tarkoittaa käytännössä sitä, että jos esimerkiksi koulussa on oppilaita kahdelta eri paikkakunnalta tai kaupunginosasta, enemmistössä olevat oppilaat voivat tehdä koulun "pihaparlamentissa" enemmistöpäätöksen siitä, että vähemmistöön kuuluvat oppilaat hakataan. Apuna "myönteisen" äänestystuloksen syntymiselle voidaan käyttää muutamaa nyrkkisankaria, jotka muistuttavat miten väärää mieltä oleville voi käydä.
Tuon kuvitellun tapahtuman mitätöimiseen ei kenenkään kannata tuhlata aikaansa, koska arvaan jo muutekin perusteet. Liian pieni ympäristö, liian nuoria osallistujia, liian epävirallista jne.
Laajennetaan siis. Kuvitellaan, että jossakin kahden uskontokunnan tai etnisen ryhmän asuttamassa kaupungissa otetaan käyttöön demokratia. Uskonnolliset ryhmät voivat olla shiioja tai sunneja tai kristittyjä tai juutalaisia tai talebaneja tai ortodokseja - esimerkkejä löytyy. Etnisistä ryhmistäkin löytyy esimerkkejä. Arabit, kurdit, keksikää itse.
Tässä esimerkkikaupungissa tai pienessä valtiossa tehdään demokraattisia enemmistöpäätöksiä, joiden perusteella vähemmistöön kuuluvia aletaan syrjiä. Naiset pakotetaan pitämään islamilaisen uskon vaatimaa huntua, vaikka he tunnustaisivat aivan toista uskontoa. "Väärän" äidinkielen käyttäminen kielletään opetuksessa ja julkisissa palveluissa. Tiedotusvälineitä sensuroidaan ja lakkautetaan. Opetusta yhdenmukaistetaan. Yleiset uskonnolliset määräykset astuvat voimaan ja ne koskevat myös muihin uskontokuntiin kuuluvia. Näiden määräysten mukaisesti aletaan toteuttaa ankaraa rangaistuspolitiikkaa. Käsiä katkotaan ja silmiä puhkotaan ja ihmisiä teloitetaan. Kaikki tapahtuu täysin demokraattisesti, koska toimenpiteillä on enemmistön hyväksyntä. Edustajat on valittu vaaleilla kaikkien demokratian sääntöjen mukaisesti. Lopulta tilanne johtaa vääräoppisten tai väärään kansaan kuuluvien julistamiseen vihollisiksi ja seurauksena on heidän karkottamisensa tai jopa kansanmurha.
Jos näin käy, enemmistö alueen ulkopuolella asuvista ehkä hyväksyy YK:n tai muun järjestön väliintulon. Maahan tai kaupunkiin voidaan hyökätä ja siellä vallitseva järjestelmä voidaan kumota.
Kysymys kuuluukin, millä perusteella näin voidaan tehdä. Väliintulollahan nimittäin tunnustetaan se mahdollisuus, että demokratiassakin voidaan tehdä vääriä päätöksiä ja demokratiakin voi ajautua harhateille. Tätähän on pohdittu mm. Palestiinan viimeisen vaalien jälkeen.
Tässä yhteydessä on syytä esittää kysymyksiä.
Oliko edellä mainittu demokratia alunperin terve ja normaali? Iskikö siihen jokin "poliittinen sairaus", joka suisti sen raiteiltaan? Vai olivatko lähtökohdat eri uskontoineen ja etnisine ryhmineen alusta alkaen toivottomat, joten demokratialla ei ollut mitään mahdollisuuksia? Eikö demokratia siis toimi kaikissa ympäristöissä? Mitkä ovat silloin vaihtoehdot? Vai onko demokratiassa itse järjestelmänä jokin perustava heikkous, joka epäedullisissa olosuhteissa voi johtaa kohtuuttomuuksiin? Jos tällainen heikkous on olemassa, onko se piilevänä olemassa myös vakiintuneissa länsimaisissa demokratioissa? Pitäisikö demokratiaa kehittää jotenkin?