Minua alkaa joskus ärsyttää ihmisten urautunut ajattelu, joka tuntuu joskus suorastaan tyhmyydeltä. Kun vein erään henkilön keskustaan, pidin sille poliittisen esitelmän aiheesta, joka sattui olemaan radion uutisissa. Aihe oli maamiinat.

Ihmettelin, eivätkö suomalaiset miinojen kannattajat aivan oikeasti tajua mistä kansainvälisessä miinakiellossa on kyse, vai mistä heidän asenteensa johtuvat. He perustelevat miinakiellon vastustamista sillä, etteivät Suomen miinat muka uhkaa siviilejä. Eihän siitä olekaan kyse. Tuntuu typerältä edes kirjoittaa näin yksinkertaisesta asiasta. Kyse on siitä, että saadakseen maailman levottomilla syrjäkolkilla tapahtuvat lasten ja muiden siviilien miinavammat ja kuolemat loppumaan, Suomen pitäisi luopua omista miinoistaan, JOTTA kiellosta tulisi koko maailmaa sitova, ja jotta levottomien syrjäkolkkienkin maat luopuisivat niistä. Ei siis ole kyse siitä, tappavatko Suomen miinat siviilejä vaan siitä, että kehitysmaat eivät luovu miinoistaan elleivät Suomen tyyppiset länsimaatkin luovu. Eli Suomen miinoista luopuminen vaikuttaa välillisesti miinaonnettomuuksien vähenemiseen maailmassa. Ja sitä paitsi, mikseivät Suomen miinatkin voisi tappaa siviilejä. Jos maailmantilanne menee niin pahaksi, että Suomen armeija joutuu miinoittamaan itärajan, mitä takeita on sille, että Suomen armeijaa tai Suomen valtiota yleensä enää on edes olemassa siinä vaiheessa kun miinat pitäisi kerätä pois. Miinat ovat vaarattomia siviileille vain, jos miinoitettu alue jää Suomelle ja jos Suomi säilyy itsenäisenä, ja Suomen armeija kykenee miinat sodan jälkeen poistamaan. Tuossa on aika monta muttaa. Viimeisen viidensadan vuoden aikana Suomi on menettänyt alueita Venäjälle useammin kuin kerran, joten niin voi käydä myös seuraavassa sodassa, jos sellainen tulee.

Sotaa ei todennäköisesti edes tule, joten mitä Suomi tekee miinoilla, joita se ei koskaan tarvitse, mutta joiden olemassaolo aiheuttaa välillisesti ihmisten silpoutumisia ns. kolmannessa maailmassa. Miksei miinoista voisi luopua? Eikö riittäisi, että säilyttäisiin sota-ajan varalle valmius tehdä miinoja. Se voisi olla jokin paketoitu tehdas jossakin vuoren sisällä, joka voisi tuottaa hetkessä suuren määrän miinoja varastoiduista raaka-aineista. Tuo järjestely merkitsisi tavallaan miinakiellon kiertämistä. En tosin tiedä, miten tarkat määräykset miinakieltosopimuksessa on tämän tyyppisten tapausten varalle.

Toinen asia, mikä minua ärsytti aamulla, oli ajatus siitä, kuinka jotkut ihmiset jääräpäisesti ovat juuttuneet propagandan ja aivopesun iskostamiin asenteisiinsa. Mikään fakta, mikään tieteellinen tosiasia, ei saa näitä ihmisiä muuttamaan mieltään. Heillä on absoluuttisen varmoja mielipiteitä asioista, joista he eivät tiedä mitään, ja joissa heidän ainoa “tietonsa” on heihin aivopesemällä iskostettua valheellista propagandaa. He puolustavat pinttyneitä käsityksiään keksimällä epätoivoisesti toinen toistaan huonompia perusteluja. Kun umpikuja vihdoin paljastuu heille, he kääntävät kirjoittelunsa henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi eri mieltä olevaa kohtaan. “Todistelemalla” että toista mieltä oleva on hullu tai asennevammainen tai itsekäs tai arvoton tai mitä he nyt keksivätkin, he yrittävät kiertotietä todistaa, että myös hänen mielipiteidensä on pakko olla hulluja, ja asennevammaisia jne. He eivät kestä sitä, että joku osoittaa loogisilla faktoilla ja esimerkeillä heidän olevan väärässä.