Olin juuri miettimässä erästä poliittista “teoriaa”, kun piti ruveta tekemään muita asioita. Olin suunnitellut kirjoittavani jutun, jossa määrittelisin joukon universaaleja sääntöjä, joiden kehittely lähtee kuvitteellisesta tilanteesta, jossa joukko apinaihmisiä on yhdessä, eikä niillä ole mitään yhteisiä sääntöjä tai yhteistä historiaa. Tässä tilanteessa edetään ja katsotaan, mikä tulee olemaan ensimmäinen sääntö, ja edelleen, mitkä tulevat olemaan seuraavat säännöt. Pääsin kehittelyssäni vasta ensimmäiseen sääntöön, joka alkaa kehittyä, kun apinaihmiset joutuvat ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa pitää jakaa jokin rajallinen hyödyke, esimerkiksi ruoka. Viimeistään muutaman tappelun jälkeen kehittyy kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan se saa ottaa ensiksi ruokaa tai muuta jaettavaa hyödykettä, joka on edellisessä tappelussa ja sitä edellisessä tappelussa ja sitä edellisessä tappelussa (ja mahdollisesti vielä useammissa tappeluissa) onnistunut hakkaamaan muut ja kahmimaan ruuan itselleen. Muut apinaihmiset oppivat, että on parempi antaa periksi kuin joutua kerta toisensa jälkeen hakatuksi ja antaa vasta sitten periksi.
Tästä se lähtee.